Kun jumppaohjaajani keväällä kuvaili Keravaa sanoilla ”nätti
pikkukaupunki”, nielaisin vaivoin ällistykseni, etten loukkaisi paljasjalkaista
keravalaista. ”Nätti”, saati sitten ”kaunis”, ei ole ihan se adjektiivi, joka
minulla tulee Keravasta ensimmäisenä mieleen. Keravassa on ehdottomasti
lukuisia hyviä puolia, mutta estetiikka ei valitettavasti ole sen vahvin laji.
Toisaalta, jos rehellisiä ollaan, niin Suomihan on pullollaan rumia kaupunkeja.
Jossain vaiheessa vuotta ajattelin, että sen sijaan että
märehtisin kaupungin huonoja puolia, voisin keskittyä näkemään kauneutta
siellä, missä se tulee vastaan. Ja alkoihan sitä löytyä!
Kunpa saman muistaisi elämässä muutenkin. Monet maailman
kliseisimmistä sanonnoista muistuttavat juuri tästä. Jokaisella pilvellä on
hopeareunus, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, count your blessings. Paljon
on asenteesta kiinni (huom. paljon, ei kaikki). Siinä lienee tärkeä onnen
avain: että oppisi yhä enemmän katsomaan hyvää etsivin silmin maailmaa, elämää,
muita ihmisiä ja itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti