Vauvan kanssa Dubrovnikissa

Teimme heinäkuun alussa kuuden päivän matkan Kroatian Dubrovnikiin. Tämä oli meille ensimmäinen kunnon ulkomaanmatka lapsen kanssa (jos siis päivää Tallinnassa ei lasketa). Kaikki meni paremmin kuin osasimme odottaakaan! Matkustimme yhdessä ystäväpariskunnan kanssa, jolla on samanikäinen lapsi kuin meillä. Meistä oli toisillemme paitsi seuraa, myös vertaistukea, sillä saatoimme jo etukäteen pähkäillä yhdessä matkajärjestelyjä, pakkaamisasioita yms.

Lentomatkat sujuivat erittäin hyvin. Lapset matkustivat sylissä ja nukkuivat suuren osan matkasta. Olimme varautuneet helpottamaan mahdollista korvakipua tuttipullosta tarjottavalla vedellä ja pussista imettävillä hedelmäsoseilla, mutta korvat eivät näyttäneet vaivaavan missään vaiheessa kumpaakaan lapsista. Paluumatkalla oma tyttömme itse asiassa nukahti heti nousun jälkeen ja heräsi vasta kun kone oli jo tyhjentynyt muista matkustajista.

Olimme varanneet yhdessä huoneiston, joka sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä Dubrovnikin vanhasta kaupungista. Tärkeimpiä kriteereitämme majoituksen valinnassa olivat vähintään kaksi makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, ilmastointi ja kunnollinen keittiö. Lisäksi halusimme huoneiston olevan viihtyisä, sillä ajattelimme, että siellä todennäköisesti tulee vietettyä enemmän aikaa kuin mihin aiemmilla reissuilla olemme tottuneet. Huoneisto täytti kaikki nämä kriteerit loistavasti, vaikka ilmastointi ei meidän huoneessamme aivan toiminutkaan… Asunnon omistaja oli hyvin ystävällinen ja avulias, ja hänen alakerrassa asuva vanha äitinsä (joka ei puhunut sanaakaan englantia) tarjoili saapuessamme ja lähtiessämme meille mehua ja keksejä.

Valmistimme osan aterioistamme asunnolla ja osan söimme ulkona. Olimme varanneet Suomesta mukaan lastenruokia käytännössä koko viikon tarpeiksi, sillä emme olleet varmoja, kuinka helppo niitä olisi löytää paikan päältä. Tämä osoittautui turhaksi, sillä isommissa ruokakaupoissa (esim. Tommy ja Pemo) oli hyvä valikoima erilaisia soseita. Lastenruokahyllystä löytyi myös kaikenlaisia kummallisuuksia, kuten vauvojen suklaavanukasta, vahvasti sokeroituja keksejä ja mehuja. Nämä jätimme kokeilematta, lukuun ottamatta yhtä mehupulloa, jonka juotin tytöllemme matkan viimeisenä päivänä, kun tämä ei suostunut juomaan tarpeeksi vettä. Sormiruokana oli helppo tarjota esimerkiksi kuorittuja hedelmiä ja vihanneksia. Löysimme kaupasta jopa kaurahiutaleita, joista onnistui aamu- ja iltapuuron valmistaminen. Myös vaippoja ja muita tarvikkeita oli hyvin saatavilla.

Olimme käyneet ennen matkaa neuvolassa hoitamassa lasten rokotukset kuntoon ja kysymässä samalla vinkkejä matkaa varten. A-hepatiittia vastaan ei voi rokottaa alle 1-vuotiasta, joten erityisesti meitä kiinnosti siltä suojautuminen. Saimme onneksi kuulla, että tartunnat pienillä lapsilla ovat harvinaisia. Terveydenhoitaja neuvoi lähinnä välttämään vesijohtoveden nielemistä ja huolehtimaan käsihygieniasta (siinä määrin kuin se kaiken suuhun laittavan pikkuisen kanssa on mahdollista…). Myös auringolta ja kuumuudelta suojautuminen mietityttivät. Käytimme matkalla lasten käsien puhdistamiseen tavallista käsidesiä ja kosteuspyyhkeitä, ja ystäväni oli lisäksi löytänyt lapsille tarkoitettua alkoholitonta käsidesiä. Auringolta suojautumisessa pienillä lapsilla ensisijainen keino on vaatetus ja varjo. Hankimme matkarattaisiin erillisen päivänvarjon, jolla saimme aikaan hyvin suojatun sopen. Lapsilla oli päähineet, jotka suojasivat myös niskaa, mutta muuten yli kolmenkymmenen asteen helteessä vaatteilla suojaaminen oli hyvin vaikeaa. Vaikka jotkut eivät suosittele alle 2-vuotiaille lapsille aurinkosuojavoiteita ollenkaan, niin käytimme apteekin henkilökunnan neuvomia mekaaniseen vaikutukseen perustuvia voiteita, sillä väliaikainen ylimääräinen kemikaalikuorma on todennäköisesti pienempi paha kuin ihon palaminen. Jo pelkän kuumuudenkin vuoksi vältimme myös useimpina päivinä liikkumista päivän kuumimpaan aikaan, jolloin auringon säteilykin on voimakkainta. Silloin, kun lapset kulkivat kantorepussa tai -liinassa, käytimme välillä aurinkosuojana sateenvarjoja.

Dubrovnikissa on tunnetusti suuret korkeuserot ja paljon portaita, joten harkitsimme ennen matkaa jopa jättävämme rattaat kokonaan kotiin ja turvautuvamme vain kantovälineisiin. Onneksi otimme rattaat kuitenkin mukaan, sillä etenkin päiväsaikaan kantaminen oli melko tukalaa sekä kantajalle että kannettavalle, ja rattaissa lapset olivat myös paremmassa suojassa polttavalta auringolta. Pelkkien rattaiden varassa olisi kuitenkin moni paikka jäänyt näkemättä, joten kantorepun ja -liinan mukanaolo oli ehdottoman tärkeää. Sain juuri ennen matkaa hankittua ihanan uuden liinan, joka toimi matkalla varsinaisen tarkoituksensa lisäksi ainakin peittona ja tyynynä lentokoneessa sekä imetyssuojana.

Matka oli erittäin antoisa ja nautimme auringosta ja lämmöstä, etenkin nyt kun Suomen kesä on mitä on. Uskon, että myös lapset nauttivat toistensa seurasta ja uusista elämyksistä. Sen verran rankkaa taisi reissaaminen olla, että tyttömme nukkui matkalla yönsä paremmin kuin koskaan. Kroatialaiset suhtautuivat lapsiin erittäin lämpimästi, eikä ollut harvinaista, että vieraat ihmiset kadulla tai kaupassa pysähtyivät lepertelemään tai jopa silittelemään. Toisen vauvaperheen kanssa matkustaminen oli mukavaa, ja lasten päivärytmit olivat onneksi hyvin samankaltaiset. Matkaseura mahdollisti myös sen, että me vanhemmat pääsimme pienille kahdenkeskisille treffeille. Nyt kun ensimmäinen matka on onnistuneesti takana, voi rohkeasti alkaa suunnittelemaan seuraavaa!