Poropeukalo ompelee: Vauvan pussilakanasetti ja kangaslokerikko

Eilen ja tänään olen käyttänyt päiväuniajat ompelemiseen. Onneksi vauvamme on sitä mallia, joka ei herää ompelukoneen ääneen. Selvennykseksi sen verran, että minähän en ole mikään käsityöihminen, mutta silloin tällöin innostun niistäkin hommista. Olen aiemmin ommellut muutamia vauvan aluslakanoita, pussilakanoita ja tyynyliinoja omista vanhoista lakanoistamme. Jo jonkin aikaa olin miettinyt, josko rohkenisin uhrata kauniin Jackpotin pussilakanasetin samaan tarkoitukseen. Yksinäisille pussilakanoille ja tyynyliinoille on käyttöä lähinnä yövierailla, joten ajattelin, että vauvan lakanoina ne tulisivat paremmin hyödynnetyiksi. Uusiokäyttöön pääsivät siis tyynyliina ja pussilakana, jotka ovat toiselta puolelta raidallista ja toiselta kukallista kangasta.

Toissayönä noustessani noin sadattakahdeksattakymmenettä kertaa rauhoittelemaan levotonta nukkujaa sain loistoidean. Pinnasängyn päädyssä on tähän asti roikkunut ei-niin-kovin-kaunis kankainen lokerikko, jossa on säilytetty tutteja, kynsisaksia, rasvoja ym. tarpeellista sälää. Olen jo pitkään kaivannut sen tilalle jotain vähän nätimpää. Päätin siis tehdä samasta lakanakankaasta yhteensopivan lokerikon vanhan tilalle. Tässä kohtaa sopii huomauttaa, että näinkin yksinkertainen ompelutyö on minun taidoilleni haaste!

Kumppaninani ikivanha, mutta kohtalaisen uskollinen Brother tartuin härkää sarvista. Aluksi aioin ratkoa tyynyliinan saumat, mutta ne oli ommeltu niin jäätävän tiukalla ompeleella, että päädyin yksinkertaisesti leikkaamaan osat erilleen. Pienemmästä (siis siitä puolesta, jolla ei ole ”taskua”) tuli lokerikon tausta (40x45cm) ja isommasta taskut (kolme kappaletta 40x22cm). Tein taskut kaksinkertaisesta kankaasta, sillä muuten niistä olisi tullut liian lerppuja. Ompelin taskukappaleet putkiloiksi, käänsin ympäri, silitin ja ompelin paikalleen. Sitten vaan langanpätkät pois, kanttinauha reunoihin ja ripustuslenksut samasta nauhasta.

Pussilakanan ompelu taas on maailman helpointa heti verhojen ompelun jälkeen. Pitää vain huolitella reunat ja ommella pussi. Vauvan pussilakanassa ei tarvita edes niitä aukkoja yläreunoissa. Tyynyliina on käytännössä sama homma, mutta siihen kannattaa muistaa tehdä tasku sisäpuolelle. Jos ei muista, niin ei sekään oikeastaan juuri haittaa. Laiska voi hyvin hyödyntää pussilakanan valmiita saumoja, niin pääsee vähemmällä ompelemisella. 

Laskeskelin ensin, että 150x210cm pussilakanasta saa nippanappa kaksi vauvan pussilakanaa (85x125cm) ja kaksi tyynyliinaa (35x45cm). Sitten muistin, että kaupan lakanoissa on aika reippaasti kutistumisvaraa, ja moneen kertaan pesty pussilakanani olikin enää 140x200cm. Päädyinkin siis ompelemaan vain yhden setin. Vauvahan ei oikeasti käytä tyynyä vielä pitkään aikaan, mutta laitoin senkin rekvisiitaksi kuvaan mukaan.