En ole moneen kuukauteen saanut aikaiseksi kirjoittaa
mitään. Ajatuksenpätkiä on ollut, mutta en ole kai yhtään niistä ehtinyt
ajatella loppuun asti juostessani taaperon perässä. Nyt kuitenkin joulun odotus
tuo mukanaan rauhan tuntua. Luulen, että adventin aikaan liittyy jatkossa aina
Jeesus-lapsen odottamisen lisäksi muisto omasta odotuksesta. Kaksi vuotta
sitten se oli aivan aluillaan. Silloin ensimmäisen adventtisunnuntain
jumalanpalveluksessa tyttömme oli mukana hädin tuskin pienen herneen kokoisena,
vuosi sitten vauvana ja nyt virsien tahtiin tanssivana taaperona.
Tänä vuonna olen innostunut joulusta myös siksi, että lapsi
alkaa jo jonkin verran ymmärtämään koristeiden, lahjojen, laulujen ja ruokien
päälle, vaikkei tulekaan tätä joulua muistamaan. Joulun odotusta siivittämään
halusin lapselle oman joulukalenterin perinteisen kuvakalenterin lisäksi.
Harkitsin ensin jonkinlaista TSI-kalenteria, mutta laiskana ostin Prismasta
valmiin (ja takuulla nätimmän kuin olisin itse osannut väsätä). Sen sisälle hain
Punnitse & Säästä -liikkeestä kuivattuja hedelmiä, luomuna, koska
tavalliset sisältävät ilmeisesti aika lailla myrkkyjä. Tähän mennessä
kalenterista on maisteltu omenaa, taatelia, mangoa ja cashew-pähkinöitä, ja
kaikki on ollut tyttären sanoin ”nam!”.
Lahjaksi lapsi tulee näillä näkymin saamaan ainakin
leikkikeittiön, muovailuvahaa, väriliidut ja nuken tai kaksi. Lista näyttää
vähän sukupuolinormatiiviselta, mutta huolestuneille tiedoksi, että autoja ja
rakennuspalikoita meiltä löytyy jo melkoiset määrät ja niillä tyttö leikkiikin
mielellään. Jonkin aikaa sitten sain idean tehdä itse lahjaksi nukke.
Lopputulos ei ehkä olen järin huoliteltu, niin kuin käsityöni harvemmin
ovatkaan, mutta kivaa oli! Kaavat ovat Suuri Käsityö -lehden numerosta 1/2000.
Nuken vaatteet ja hiukset tein jämätilkuista ja vanhoista vaatteista. Miehen
kommentti neulotuista tossuista oli ”Hienot kanootit!”, mutta siitä
syytettäköön jalan kaavoja…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti