Vauvakassikeräys

Pieneksi jääneitä vauvanvaatteita on ehtinyt kertyä sen verran, että jokin aika sitten aloin miettiä, mihin ylimääräisiä voisi lahjoittaa. Halusin antaa vaatteita eteenpäin jollekin, joka niitä ihan oikeasti tarvitsee. Juuri sopivasti eräs paikallinen äiti alkoi Facebook-ryhmämme kautta koota tavaraa Vaaka ry:n Vauvakassikeräystä varten. Niinpä vietimme kolme torstai-iltapäivää noin seitsemän äidin (ja seitsemän vauvan) voimin lajitellen ja pakkaillen vauvanvaatteita ja –tarvikkeita itse ompelemiimme kangaskasseihin. Siinä sivussa tuli tietysti myös juteltua mukavia ja kumottua kahvikuppi jos toinenkin. Lahjoituksia tuli loppujen lopuksi paljon, kun monet tutut ja tuntemattomatkin penkoivat kaapinpohjansa tyhjiksi, ja saimme kasaan kaiken kaikkiaan mahtavat 22 kassia! Tänään vein kassit keräyspisteeseen, josta ne lähtevät ilahduttamaan äitejä ja vauvoja Karjalaan, Viroon ja Senegaliin.

Alimmassa kuvassa esimerkki Viroon tai Karjalaan poikavauvalle lähtevän kassin sisällöstä.

Vaaka ry:n tunnuslause ”Jos moni tekee pikkuisen, niin maailma muuttuu” pitää todellakin paikkansa. Meille itsellemme jäi palkaksi hyvä mieli ja monia uusia tuttavuuksia. Tämän vuoden vauvakassikeräys jatkuu 10.5.2015 saakka, joten vielä ehtii mukaan! Lisätietoja Vaaka ry:n sivuilta.

Mitä vauvavuosi opettaa (Osa 2)

Vauva on nyt kahdeksan kuukauden ikäinen, ja välillä tuntuu, ettei tuo ole edes mikään vauva enää. Sehän liikkuu, istuu, syö (oikeaa ruokaa!), vitsailee, leikkii, uhmaa, ymmärtää ja juttelee. Neljässä kuukaudessa on tapahtunut valtava muutos, ja nyt onkin aika jatkaa äitiyden ensimmäisen vuosikurssin oppimäärän listausta. Ensimmäinen osa löytyy tästä.

11. Jokainen päivä on samanlainen… Let’s face it: kotona on välillä tylsää. Päivän rutiinit toistuvat melko samanlaisina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Herää, syötä, siivoa, leiki, nukuta, syötä, siivoa, leiki, ulkoile, syötä, siivoa, leiki, nukuta, leiki, syötä, nukuta. Välissä vaihdetaan vaippaa, pestään naamaa ja hoidetaan kotia. Onneksi vaihtelua tuovat harrastukset ja muut aktiviteetit, joita yritänkin järjestää useimmille päiville. Paremman puutteessa jännitystä voi aina luoda miettimällä, laitetaanko puuroon tänään mustikoita vai puolukoita.

12. …kunnes kaikki taas muuttuu. Kun arki on jonkin aikaa kulkenut tutussa uomassaan, tapahtuu Käänne. Vauva aloittaa kiinteät ruuat. Unirytmi muuttuu. Vauva oppii liikkumaan. Nämä ja monet muut asiat voivat kääntää totutut kuviot ylösalaisin. Meillä on tällä hetkellä meneillään päivärytmin uudelleenmuotoutuminen. Ennen tyttö nukahti jo kun ulkovaatteita puettiin päälle, mutta nyt hän ei välttämättä nukahda rattaissa ollenkaan, vaan nukkuu päiväunensa enimmäkseen sisällä ja välillä hyvin epäsäännöllisiin aikoihin. Pitäisi varmaan yrittää luoda uudestaan säännöllistä rytmiä, mikä voisi toisaalta olla helppoakin nyt kun aterioita alkaa olla viisi päivää rytmittämässä.

13. Vauvan kanssa oleminen helpottuu… Kuukausien kuluessa olemme oppineet tuntemaan toisiamme yhä paremmin. Useimmiten luulen jo tietäväni, mitä vauva haluaa tai mikä sitä harmittaa. Alun mahdollinen epävarmuus on väistynyt, kun olemme huomanneet, että ihan hyvinhän tämä sujuu. Lapsesta alkaa myös olla enemmän seuraa, ja erilaisia yhteisiä puuhia tulee koko ajan lisää.

14. …ja samalla vaikeutuu. Vastasyntynyt nukkuu jopa 20 tuntia vuorokaudessa, kuukauden ikäinen noin 16 tuntia ja puolivuotias noin 13 tuntia. Ei tarvitse olla kovinkaan suuri matemaatikko huomatakseen, että äidin oma aika hupenee kovaa tahtia. Pieni vauva on hereillä ollessaankin usein aika helppo tapaus, tai ainakin pysyy paikallaan esimerkiksi sen aikaa kun äiti syö tai käy vessassa. Sen sijaan taaperoikää kohti kiihdyttävä vauva vaatii hereillä ollessaan aivan jatkuvaa valvontaa ja viihdyttämistä. Odotan kauhunsekaisin tuntein sitä aikaa, kun riiviömussukkani nousee jaloilleen ja alkaa juosta kohti niitä kiellettyjä, mutta mahdottoman mielenkiintoisia kohteita (koiran vesikuppi, sähköjohdot, koiran turkki, wc-harja), joita hän toistaiseksi lähestyy ryömien ja kontaten.

15. Yksi lapsi + kaksi vanhempaa = kuitenkin melko helppo yhtälö. Podin ensimmäistä synnytyksen jälkeistä vauvakuumetta kun vauva oli parin kuukauden ikäinen. Hetken tuntui siltä, että näitä ihanuuksia pitää saada heti lisää. Sittemmin olen ajatellut lukemattomia kertoja, että kyllä tämä vaan on helppoa kun lapsia on vain yksi. Tämän kanssa saa Hesarin luettua ja aamukahvin juotua, joskus jopa kuumana. Ajatuskin uhmaikäisestä taaperosta (tai useammasta) yhtä aikaa vauvan kanssa saa verenpaineen nousemaan. Ehkä sekin aika koittaa vielä, mutta nyt on hyvä näin. Nostan hattua kaikille pienin ikäeroin lapsia saaneille! Erityisesti arvostan teitä, jotka hoidatte lapsenne yksin, ilman toisen vanhemman tukea. You rock.