päätöksestä se vaan on kiinni,
että päättää kuulua jonnekin,
omaksua jonkun paikan omakseen niin kuin
alkukankean takin ylleen ja saada se mukautumaan
ruumiiseensa, nämä talot, kujat ja portinpielet
Kaarina
Valoaalto
Kohta kuukauden päivät olemme asuneet uudessa, isommassa
asunnossa. Muutto oli sikäli helppo, että siirsimme tavaramme saman talon ja
vieläpä saman kerroksen sisällä kaksiosta kolmioon. Aikaakin oli käytettävissä
kokonainen viikonloppu. Olimme haaveilleet vaihtavamme suurempaan asuntoon, kun
vauvakin alkaa vähitellen liikkumaan ja tarvitsemaan enemmän tilaa, mutta ihan
näin helpolla emme uskaltaneet toivoakaan asian hoituvan. Olisin taipuvainen
ajattelemaan, että tässä oli ”Jumalan sormet pelissä”, niin kuin mummillani oli
tapana sanoa.
Meille tämä muutto oli viides neljän vuoden sisällä. Älkää
säikähtäkö, emme ole saaneet häätöjä tai pakoilleet velkojia. Jotenkin vaan
olemme päätyneet minne milloinkin. Olenkin huomannut, että minun on vaikea
ajatella nykyistäkään kotiamme kovin pitkäaikaisena, vaikka näköpiirissä ei
olekaan syytä uuteen siirtymään lähitulevaisuudessa. Olen miettinyt viime
aikoina paljon sitä, mistä löytyisi se paikka, johon voisimme asettua
lopullisesti ja perustaa ihan oikean, Oman Kodin. Kun perhe ja ystävät on
siroteltu ympäri maata, se ei ole aivan yksinkertainen päätös. Tällä hetkellä
meillä on kuitenkin hyvä olla tässä. Aika näyttää, eikä meillä ole kiire.
