torstai 22. tammikuuta 2015

Ruumiini ei ole minun

Melko harva asia äidiksi tulemisessa on yllättänyt minut. Yksi niistä on kuitenkin ollut se, miten kokonaisvaltaisen fyysinen tuo kokemus on. En tarkoita vain raskautta, synnytystä ja imetystä itsessään, vaan syvempää kokemusta siitä, että oma ruumis ei ole oma. Se on kaunista, mahtavaa ja tarkoituksenmukaista, mutta ensimmäisinä kuukausina ajoittain myös raastavaa.


Kaikille lienee itsestäänselvää, että raskaus ja synnytys muuttavat naisen kehoa monella tavalla. Osa muutoksista on väliaikaisia, osa pysyviä. Itse selvisin raskausajan melko vähillä vaivoilla. Synnytyskin oli suhteellisen helppo, ja toivuin nopeasti. Voin siis vain kuvitella, miltä tuntuu niistä äideistä, jotka oikeasti kärsivät raskauden aikana tai sen jälkeen. Omat ”kärsimykseni” olivat lähinnä lievän epämukavuuden luokkaa (lukuun ottamatta itse synnytystä tietysti). Siitä huolimatta tuntuu, että ruumiini on käynyt läpi melkoisen prässin. 

Kuvassa valtavuutta rv 36

En koskaan kuvitellut, että fyysiset muutokset ja ennen kokemattomat ilmiöt loppuisivat synnytykseen. Olin ollut tietoinen ylimääräisistä kiloista, raskausarvista, ylitsetursuavasta maidosta ja hiustenlähdöstä, mutta silti sen kaiken keskellä tunsin välillä irronneeni ruumiistani ja toisaalta olevani siihen sidotumpi kuin koskaan. Raskausaikana lapsi sisälläni kasvoi hiljalleen kuin oman kehoni jatkeeksi. Ensimmäisinä viikkoina synnytyksen jälkeen tunsin, että minusta oli tullut hänen jatkeensa.

Kuukausien kuluessa olo on kuitenkin normalisoitunut. Osittain se johtuu todellisista muutoksista (kehon mittasuhteet ja ääriviivat alkavat asettua vanhoille paikoilleen, arvet haalenevat eikä maito enää valu valtoimenaan kaikkialle) ja osittain tottumisesta (kaikenlaisten eritteiden kanssa on oppinut elämään, eikä kuola rinnuksilla ja puklu tukassa tunnu enää missään). Hetkeäkään en epäile, etteikö kaikki tämä kymmenkertaisenakin olisi sen pienen höpsön pötkylän arvoista. Silti odotan välillä sitä aikaa, kun saan pukea päälleni mitä haluan miettimättä reittiä tissille ja syödä muistelematta missä kalassa olikaan elohopeaa ja mitkä olivat ne kielletyt ässällä alkavat makeutusaineet.